Vitsi

Toimittajan työ ei ole mikään kiva pikku harrastus sen todellisen työn etsimisen aikana. Törmäsin kahdesti viime viikon aikana toimittajuuden aliarviointiin ja kyseenalaistamiseen, koska toimittaja-sanaa ei ole Suomessa suojattu ja ehkä Facebook-käyttäytymistä oikein ymmärretä. Näitä kahta toisistaan täysin riippumattomia keskusteluita käydessäni, tajusin ajattelevan hyvin laaja-alaisesti journalismista ja toimittajuudesta.

Muistan kolme vuotta sitten ihailleeni Ranskan tyyliä toimittaja-tittelin suojaamisesta, toimittajan olevan jotain mitä en ole ja pitäneeni tiukasti kiinni opiskelija-aseman takana seisomisesta.

Vasta Israelin tähdätessä ammuksensa toimittajia kohti, todella havahduin toimittajuuden koskevan myös bloggaajia. Todella tuntui kansainvälisten sotasääntöjen lentävän todella kauas ja isojen talojen toimittajat olivat Israelin mielestä oikeita toimittajia bloggaajien ollessa vapaata riistaa.

En ole koskaan seurannut niin hienosti prepattua haastateltavaa tai nähnyt toimittajan hiiltyneen niin pahasti kolmen minuutin aikana. Ehkä sen pienen hetken ajan toimittajat ja bloggaajat olivat kaikki yhden, yksi yhden puolesta.

Eräs ei-toimittaja kysyi NU:hun liittyen mielipidettäni toimittajuudesta ja onko mielestäni bloggaaja, kouluttamaton toimittaja tai Suomessa kirjoittava ulkomaalainen todellisia toimittajia? Vedin herneen nenään NU:n vetämisestä alhaiselle keskustelun tasolle ja deletoin kysymyksen Facebookista ja mielestäni. Vasta mietittyäni asiaa viikon ajan, ymmärsin mitä hän halusi kysyä. Voiko somalialainen suomalaisia korkeakouluja käymätön toimia toimittajana?

Olen todennut aikaisemminkin blogissani, etten pidä opintoja tärkeimpänä tienä journalismin maailmaan. Haluan kumminkin lisätä koulutuksen olevan se avainsana tässä maassa (ja monessa muussakin), ilman alempaa ja ylempää ammattikorkeakoulututkintoa moni ovi pysyy kiinni.

Sitä intohimoa ja kipinää tekemisiin en löytänyt koulusta, mutta sain paljon yhdeltä opettajalta. (Hänestä tuli ensimmäinen Viikon vieras, kun perustimme TIRin alkuperäiset sivut.)

Sain oman henkisen voiton antamalla tukeni somalialaiselle toimittajalle, koska olin pyytänyt päivää ennen hänet NU:n puhujaksi. Hän on silmissäni toimittaja, koska hän on vuosien ajan suhtautunyt journalismiin intohimolla ja kunnioituksella. Hän aina kuunteli juttujani ja oli ensimmäisiä, jolle kerroin haaveestani tulla toimittajaksi.

Ehkä lähestymistapani journalismiin on henkilökohtaista ja riman korkeuden määrää tekemisen laatu.