Unohdan aina pimeyden. Vasta viime viikolla tunsin sen tukahduttavan voiman ja päätin taistella kauppakeskusten joulumusiikkia vastaan.
Lauantaina, istuessani baarikierroksemme toisessa kohteessa, kuuntelin Röökiksen uusimpien ostosten vaikutusta hänen joulukuumeeseensa. Toivoin joululahjaksi yhteistä aikaa, tosin yritämme edes teeskennellä kulttuurin nauttimisen eroavan kosteasta illasta. Taisin hieman vinoilla Röökikselle hänen ostettuaan netistä laatikollisen joulukoristeita, koska en tajua koristeita. Olen traumatisoitunut Venäjällä nähtyäni krääsän täyttämiä koteja ja kahviloita.
Italiasta hullaantunut Tupla-Nolla kysyi miksen lähde muualle töihin, matalapalkkaisen pimeän työn perässä. Sanoin etten jaksa aloittaa alusta ja ettei muuttaminen toiseen maahan ratkaise elämääni. En halua toistaa virheitäni tai teeskennellä päämäärätöntä. Tavoitteiden koko idea on älyttömyydessä ja vaikeudessa, koska mikään ei synny yhdessä yössä. Selvittäessäni opiskelukuvioita, tajusin monta rahaan liittyvää seikkaa. Mua ei häiritse epäilykset ja kavereiden kommentit epätodellisista tavoitteista, koska mulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Voin vain elää parhaaksi näkemälläni tavalla ja tavoitella suuria asioita.
Sokerikammoinen Tupla-Nolla oli teensä ääressä kauhuissaan tavastani innostua ja tutkia asioita, koska hänen mielestään yritän epätoivoisesti rakentaa palapeliä tietämättä miltä kokonaiskuva näyttää. Haluan elää eläen elämää, en peläten seurauksia tai jättäen kysymättä, koska kuvittelen ennakoivani vastauksen. Ryystin kermaisinta kermavaahtoa piparkakkuhötöllä ja mietin missä olen ensi vuonna.
Huvittavinta oli huomata rohkaistuneeni tämän vuoden aikana, kun kävin läpi Lähi-idän tutkimuksen pääsykoekysymyksiä. Vuosi sitten ostin pääsykoekirjat kumminkaan hakematta opiskelijaksi, koska jähmetyin jo selatessani edellisvuosien pääsykokeita. Haluaisin opiskella niin monessa yliopistossa ja niin erilaisia aiheita, etten tiedä minkä suunnan tulen lopulta valitsemaan. Ehkä eniten jännitän lukemista, koska en ole koskaan lukenut kirjoja tenttejä varten, ainoastaan itseäni varten. Suhteeni kirjoihin tulisi pakostakin muuttumaan.
Ehkä kulunut vuosi on ollut monelle rankka tai vähintään elämää muuttava vuosi. Olen käynyt mitä ihmeellisimpiä keskusteluita, myöntänyt itselleni olleeni väärässä työhaastattelussa ja oppinut näkemään elämän hetkessä. Tällä viikolla palaan taas lämpimän punaisen maan syleilyyn, sivistän itseäni miten pähkinöitä särjetään ja istun täydellisessä ravintolassa lumihiutaleiden alla.
