Elämä on pysähtynyt ja samalla kaikki ympärillä muuttuu.
Kuin istuisin Venäjällä miettien arkeani ja silti paluu olisi täynnä
sopeutumista uuteen. Kun lähimmät kaverini eivät ole media-alalla (kutsun heitä
normaaleiksi), he eivät ymmärrä tai oikein halua kuunnella vuodatustani ties
mistä muutoksesta.
Kuoleman aina pysäyttäessä, sanoin normaaleille olevani
äärimmäisen kiitollinen terveydestä ja elämisen mahdollisuudesta. Kuoharilasin
ollessa piripintaan, tuijotin elämänsä muuttanutta Röökistä. Eroaalto
pyyhkäisi ja vain harva onnistui aloittamaan alusta. Röökiksen kevät oli täynnä
muutoksia, Juoppis kyseli työnhakuni loogisuudesta ja taisi hieman
kyseenalaistaa passiivista otettani. Totesin haluavani jotain erityistä ja
pysyväni uskollisena sille.
Sinänsä saamani kommentti tuntui omituiselta, koska he
näkivät kuinka kierroksilla kävin viisi vuotta sitten menetettyäni työpaikkani
yt-neuvotteluiden takia. Lähestyvä kesäloma Korfulla tuntui kuristavalta ja
tajusin elämäni pakostakin muuttuvan. Muistan räkäisesti itkeneeni hissien
edessä kahden asianajajan halatessa, he vakuuttelivat tämän olevan alku uusille
mahdollisuuksille. Kyllä se lopulta sitä olikin, mutta sanahelinä tuntui todella
turhalta.
Yli vuosi sitten ohjatun työnohjauksen jälkeen perustin yhden ryhmäläisen kanssa oman jatkoryhmän, se koostuu neljästä (nais)toimittajasta. Emme rehellisesti sanottuna
olisi edes tekemisissä ilman ryhmää, mutta ehkä siksi vertaistuki tuntuu
vahvistavalta. Kesäkuun aiheenamme on uratavoitteiden jäsentäminen ja löytämäni
Tiistai-klubin blogipostauksen hienot vinkit:
Onko sinulla hetki aikaa miettiä, missä haluat viettää
seuraavat työvuodet? Muutama kysymys, jotka voivat auttaa uratavoitteen
jäsentämisessä:
- Listaa urasi eri työtehtävät tähän asti. Kirjaa ylös, miten olet päätynyt työpaikkaan. Missä työssä menestyit hyvin ja miksi? Mistä työstä pidit eniten ja miksi?
- Vastaavasti, mitkä työt olet kokenut tylsinä, vastenmielisinä tai epämotivoivina? Yhdistääkö näitä paikkoja jokin yhteinen asia?
- Mikä on yleensä työssä ja elämässä sinulle tärkeää?
- Mikä motivoi sinua?
- Missä haluaisit olla parempi kuin tällä hetkellä olet?
- Mitkä asiat merkitsevät sinulle eniten työssä, esimerkiksi palkka, kansainvälisyys, työ ihmisten parissa, asema, johtotehtävät tai jokin muu?
- Mikä on unelmatyösi ja mitä osaamista sinulta puuttuu sen tekemiseen? Miten saisit sen osaamisen?
Sanotaan, että ne, jotka suunnittelevat uraansa ja
mielellään myös kirjaavat sen jonnekin, saavuttavat tavoitteensa paremmin kuin
ne, jotka eivät suunnittele yhtään. Suunnitellen tiedät minne matka vie;
ajelehtien tupsahdat jonnekin sattumanvaraisesti. Matkan ei aina tarvitse olla
viivasuora ja päämääräkin voi muuttua matkan aikana.
(Bongattu Tiistai-klubin blogista)
Hain kahteen työpaikkaan ja yhteen projektiin, ne veisivät
mua eteenpäin kohti suurempaa päämäärääni. Kerrottuani opiskelutavoitteistani,
eräs läheisimmistä kavereistani kommentoi, että on hyvä olla haaveita. Ei se
ole haave, se on kolmen tai neljän vuoden kuluttua tapahtuva todellisuus.
Haluan oppia monia asioita ennen opintoja, matkustella Venäjällä ja muualla, nähdä
konfliktimaita tullakseni uskottavammaksi sekä saada muistiinpanot päähäni. Kahlatessani läpi terrorismin peruskirjoja, huomaan tekstin vielä lentävän kovaa ohi, sillä vankka perusosaaminen vielä puuttuu.
Viime
vuonna tein valinnan lähteä Udmurtiaan jättäen projektikoulutuksen väliin,
mutta en voi sanoa katuvani valintaani. En ole eläissäni nähnyt niin sumuista
aurinkoa, tavannut niin sydämellisiä udmurtteja tai lihonnut Venäjällä. Haun tullessa uudestaan ajankohtaiseksi, mietin olinko oikeasti saavuttanut kevään aikana mitään sellaista, mikä olisi kompensoinut peruuntunutta mahdollisuutta olla kolme kuukautta reissussa. Kasvoin ammatillisesti ja uskalsin ottaa enemmän vastuuta yhdistystoiminnasta, pääsin uusiin paikkoihin ja parantelin hissipuhettani. Huolimatta kevään myrskyisyydestä ja työnhaun jatkumisesta, kevät oli mielestäni onnistunut.
Uskon palasten loksahtavan paikoilleen ja nauttivani matkasta kohti opintotavoitteitani.
