Se lähti tapahtumailmoittautumisen yhteydessä saamistani maileista, sitten huomasin entisen pomoni Facebook-kirjoituksen huonosta journalismin opiskelijan viestinnästä, jolloin mietin viestinnän vaikeutta. Milloin saa myöntää olevansa täysin aloittelija, joka ei tiedä mistään mitään tai käyttäytyy tökerösti ja piiloutuu opiskelijuuden taakse?
Kauhulla ajattelin omia mailejani ja tökeröitä lähestymisyrityksiä. Ollessani journalismin opiskelija, meitä työnnettiin ottamaan yhteyttä ja haastattelemaan oikeita ihmisiä (ei siis tuttuja tai omaa poikaystävää), mutta missään vaiheessa ei kerrottu, miten pitäisi lähestyä oikeaa toimittajaa tai asiantuntijaa. Itselleni tärkein oppi oli juristi. Se kulmahuoneessa orkideoiden varjossa vietetty tunti muokkasi tulevan (hyvin lyhyen) toimittajaurani. Hän, keski-ikäinen mediatalon juristi, väänsi rautalangasta taustatiedon merkityksen, miten jää murretaan ja miksi ei saa johdatella haastattelun aikana. Opin mediajuridiikasta enemmän sen yhden tunnin aikana, kuin mitä ikinä opin opiskeluaikanani.
Näitä samanlaisia kohtaamisia tuli vielä useita, jolloin opin jotain arvokasta ammattilaiselta. Opin tuottajalta käyttämään ääntäni ja keskittymään intonaatioon, toiselta tuottajalta kuvituskuvan merkityksestä ja kolmannelta tarinan merkityksen. Mulla oli kova halu oppia uutta.
Olen miettinyt tässä syksyn aikana kiitollisuutta ja saamaani palautetta, kun olen järjestämässä taloudellisesti suurinta tapahtumaani. Perustaessani Nuoret Ulkomaantoimittajat -tapahtumaryhmän, päätin sen toiminnan olevan ilmaista osallistujille. Lähi-idän uskontojournalismikoulutus maksaa hyvin paljon. Ei nyt ihan opintolainani verran, mutta silti, se maksaa. Olen nyt ollut koulutuksen tiimoilta yhteydessä noin sataan opiskelijaan, työelämässä olevaan journalistiin ja muihin Lähi-idän asiantuntijaan. Voisin karkeasti jakaa kohtaamani viestinnän olleen onnistunutta, kiitollista ja hämmennystä herättänyttä.
Yhden henkilön kohdalla mietin, että onko hän seonnut ollessaan niin kaverillisen tuttavallinen. Kun tämä naisopiskelija oli laittanut kolmannen viestin, katsoin jo hänen Fb-profiiliaan ja huomasin samanlaisen huutelun olevan hänelle tyypillistä kommunikointia. Teki mieli vastata, että älä kirjoita noin tökeröä mailia kyseenalaisten tiedottamistaitojani.
Nyt näin yllättäen yksi koulutus ei ole 24/7 mielessäni tai en avaa osallistujille tapahtumajärjestämistä, koska mielestäni neuvottelut tai raha-asiat eivät kuulu ulkopuolisille. Osaan tiedottaa, tiedotan tarvittaessa ja osaan vastata viesteihin. Kulisseissa tapahtuva työ on välillä arvaamatonta ja tilanteet elävät jatkuvasti. Uskoisin jatkuvan tilannepäivityksen vain hämmentävän päivityksiäni seuraavia, koska koulutuksen järjestämisessä voi niin moni seikka mennä pieleen tai muuttua viime hetkellä. Näin neuvona sanoisin, että kauniisti pyytämällä ja antamalla paljon, pääsee eteenpäin sosiaalisissa tilanteissa. Piirit ovat tässä maassa niin pienet, että pakostakin kohtaamisia tulee useampi. Olen opetellut hengittämään syvään, kirjoittamaan diplomaattisesti ja rakentavasti. Ne todelliset mielipiteeni ja ajatukset pidän itselläni. Kannattaa harrastaa nyrkkeilyä, se auttaa patoutumien purkamisessa.
Ehkä henkisen etäisyyden pitäminen on tärkeintä, ettei ota liian vakavasti vastaamista tai kysymistä. Ihan tapahtumajärjestämisen alkuaikoina törmäsin viestinnän muuriin yrittäessäni tavoittaa potentiaalisia puhujia mailitse. En tajunnut sen olevan tökeröä ja persoonatonta viestintää, koska kuvittelin olevani kohtelias laittaessani puhujapyynnön mailitse. Etten vaan häiritsisi. Myöhemmin opin kantapään kautta menemään tapahtumiin ja hieman stalkkaamaan toimittajia saadakseni puhujia. Eräs toimittaja sanoi odottaneensa, koska tapaisimme ja hän saisi mailin lähettäneelle kasvot. Vasta sitten hän suostui puhujaksi.
Ehkä ympäristön paineet vaikuttavat kärsimättömyyteen ja viestinnän muuttumiseen, mutta itse yritän mahdollisuuksieni mukaan vastata ja jakaa omia kokemuksiani. En koe sen vievän energiaani tai aikaani, jos vastaan kymmenen Facebook-viestin verran tutulle kielivalintoja tekevälle tai jos juttelen kauppakeskuksessa tutun kanssa merkonomiopinnoista. Sillä lyhyellä kohtaamisella voi olla suuri vaikutus ja ehkä se saa liikkeelle muutoksen. Kannustavat sanat, epävarmuuteni jakaminen ja uskon valaminen tulevaisuuteen muokkasivat omaa tietäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti