Vertaistukea

Lähimpien ystävieni ollessa muilla aloilla, omasta kirjoittamisesta ja etenkin NU:sta puhuminen eivät ole keskustelun aiheina. (Tosin Richmond hyvin sympaattisesti osallistui NU:sta hehkuttamiseeni.) Journalismin tapahtumissa käyminen tuntuu välillä hieman turhalta, koska puheeni ja mielenkiinnon kohteeni tuntuvat eroavan monen muun toimittajan tekemisistä. En ole valmistunut yliopistosta, tiedä mitään politiikasta tai ole kiinnostunut naistenlehdistä. (Ostan Italiasta ja Venäjältä naistenlehtiä ilmaisnäytteiden takia ja annan ne eteenpäin muotilehtiä fanittavalle serkulleni.)

Thö kirjoitustilani.

Ehkä joskus on hankalaa sopia joukkoon etenkin näin pienessä maassa ja piireissä, koska jo alkuasetelma on perusneliöstä poikkeava. Itse olen kohdannut asenteellisuutta amk-tutkintoa kohtaan ja lasittunutta katsetta puhuessani Venäjästä tai muista erikoistumismaistani. On jännää kohdata vähättelyä ja oman tietoni kyseenalaistamista, koska en puhu persiaa tai ole kokenut yhtäkään sotaa. Erikoistumisen täytyy lähteä alkupisteestä ja edetä edes jotenkin loogisesti askel kerrallaan.

Olen tehnyt monia tietoisia päätöksiä, yksi niistä on juomisesta kieltäytyminen tapahtumissa. Taustatarinana huhtikuun Nuorten Ulkomaantoimittajien tapahtumaan, voin sanoa sen aiheen lähteneen nuorten toimittajien juomisesta. Olin vuoden Venäjällä ja huomasin hyvin äkkiä alkoholin olevan lähes poissuljettu asia toimittajuudessa. Nainen voi pitää lasia kädessään juomatta siitä tai olematta humalassa. Jäin miettimään asiaa, miten niin lähellä olevan maan tapakulttuuri voi erota niin valtavasti suomalaisesta ja sain idean työkulttuureista. (Yhden puhujan lahjominen alkoholilla on nyt täysin sattumaa, mutta laitan sen motivoimisen piikkiin.)

Kaverina orkidea, koska olen orkideakuiskaaja.

Ja mitä tulee huhtikuun tapahtumaan Helsingissä, olen lähtenyt hieman poikkeavalle linjalle markkinoinnin suhteen panostaessani amk-tason lisäksi opistoihin. Yksi puhujista on toimittaja-kuvaaja, pyysin häntä mukaan puhumaan työstään arabimaissa juuri kuvaamisen takia. On eri asia lähestyä tuntematonta lehtiö kädessä, kuin kamera olalla. Kuvaa ei voi kieltää, sanomiset nauhurille voi.

Ihanteellisena NU-toimintana on laaja-alaisuus ja yhteistyö eri ammattien välillä, koska yhteistyöni Marian kanssa on korvaamatonta. Voin luottaa kuvaamisen ja ohjaamisen hänen käsiinsä, koska hän on valokuvaajana todella hyvä. En halua hänen pitävän toimittajaa kirosanana tai sellaisena tyyppinä, joka tulee komentelemaan ja sanomaan miten kuvaaminen pitäisi tehdä oikein.

Joskus omista tunteista puhuminen ja etenkin pelkojen myöntäminen vievät pelot pois ajatuksista. Istuessani toimittajakaverini kanssa kahvilassa, saimme purkaa pahaa oloa ja todella puhua tilanteesta. Tilanteella tarkoitan valtavaa amk-leimaa otsassa, halua tehdä journalismia ilman huulipunasta kirjoittamista ja yksinäisyyttä. Koen olevani hyvin yksinäinen ajatusteni kanssa ja haluan omalla aktiivisuudellani parantaa ulkomaantoimittajien asemaa suomalaisessa mediakentässä. Tämä kyseinen kaverini sanoi ihailevansa mun sinnikkyyttä valmistumisen ja omien tekemisieni suhteen. Muistan sen olleen, Pietarin kylmyydessä värjötellessäni, todella suuri asia kuulla ja vasta sillä hetkellä tajusin merkitseväni jollekin jotain.

Ehkä jonain päivänä olen yhtä suuri ihailun kohde, kuin ihailemani ulkomaantoimittaja ja joku istuu vieressäni seuraten miten teen muistiinpanoja ja miten kyselen.

Ulkomaantoimittajien yhdistyksen alaryhmä Nuoret Ulkomaantoimittajat järjestää torstaina 4.huhtikuuta klo  17.30-19.30 Nuori toimittaja - työkulttuurilla on väliä -tilaisuuden Pressiklubilla Helsingissä. Jäsenten lisäksi avoin tilaisuus on tarkoitettu ulkomaantoimittajuudesta kiinnostuneille toimittajille ja toimittajaopiskelijoille.

Ilmoittautuminen 3.4 mennessä annamaria.tukiainen (at) gmail.com

NU:n tapahtumia on toukokuussa kaksi, niihin osallistuminen edellyttää Ulkomaantoimittajien yhdistyksen jäsenyyttä.