Ulkomaan tuuli

En tiedä aloittaisinko kirjoittamalla elämän menevän omalla painollaan eteenpäin vai pelkästään avaamalla suunsa saa elämän menemään eteenpäin. En usko asioiden tippuvan taivaasta tai eristäytymällä muista saavan parhaita tuloksia. Saatuani tarpeekseni lasittuneista katseista Venäjästä puhumisen suhteen ja ollessani enemmän tai vähemmän yksin omien kiinnostusteni suhteen, tein asialle jotain. Tälle vastaukselle tuli hieno nimi: NU eli Nuoret Ulkomaantoimittajat.

Tämä oli siis se hieno junassa saamani idea ja ensimmäinen NU:n tapahtuma on huhtikuussa Pressiklubilla Helsingissä. Nuoret Ulkomaantoimittajat on Ulkomaantoimittajien yhdistyksen nuorille tarkoitettu alaryhmä. Suunnittelen hienoja Facebook-sivuja Marian kanssa ja olen saanut huhtikuun tapahtumaan hyvät puhujat kertomaan työkulttuureista.

Linkitän Facebook-sivun myöhemmin, mutta voin nyt jo kertoa huhtikuun tapahtuman puhujien edustavan neljää eri kansalaisuutta ja joukossa on yksi kuvaajakin. Yritin kasata mahdollisimman sekalaisen porukan kertomaan venäläisestä, irlantilaisesta&englantilaisesta, arabimaiden ja aasialaisesta työkulttuureista. Näin rehellisesti sanottuna selasin Facebook-kaverilistaani ja mietin keitä tunnen, jotka voisivat kertoa mielenkiintoisella tavalla omasta työstään.

Toinen hieno projektini on kirjoittaminen, päätin vihdoin aloittaa kirjan kirjoittamisen. En tosin tiedä kirjan kirjoittamisesta vielä mitään tai osaa sanoa tarkemmin aiheesta, mutta olen päättänyt kirjoittaa Venäjästä. Sellaisesta toimittajan Venäjästä ja ilman Moskovaa. Ehkä pärjään ilman Venäjän sykkivää sydäntä ja en kestä lukea enää yhtäkään Moskova-keskeistä kirjaa, puhumattakaan kirjoittavani Moskovasta.

En yritä pääseväni kirjallani pääsykoekirjojen listalle, mutta haluan kirjoittaa kirjoittamisesta Venäjällä ja miten siihen pääsee sisälle. Verkoston rakentaminen on se ainut tapa päästä sisälle yhteiskuntaan ja venäläiset ovat hyvin hankalia ihmisiä. Venäläisten puhetavasta tulee monesti mieleen italialaiset kaverini, joten olen oppinut suodattamaan yli puolet sanotusta pois jo kymmenen vuotta sitten.
Päätän tämän viikon Aristotelesin sanoihin yhtyen ja jatkan kirjoittamista sängyllä villasukat jalassa.