Huomaan kertovani aina uudestaan ja uudestaan tarinaa, siis omaa tarinaani siitä kuinka kaikki alkoi ja melkein päättyi. Ehkä onnistumistarinoiden ja saavutusten kuulemisen lisäksi voisi kysyä epäonnistumisista, kesken jääneistä jutuista ja toteutumattomista sopimuksista. Mä aloitin olemattomasta ja pidän taivasta rajana. En sitten tiedä onko se taivas Venäjällä, Suomessa tai jossain muualla. En koe olevani uskottava ulkomaantoimittaja ilman kokemusta ulkomaista, joten panostan tämän asian korjaamiseen tänä vuonna.
Olen kieltämättä vähän huono ymmärtämään eitä ja yritän tänä keväänä hakea uudestaan paikkoja, ehkä korjatakseni viime kevään hylkäykset. Olen miettinyt monia asioita vuoden mittaan ja ehkä aika on selkeyttänyt ehkät vahvaksi kylläksi. Viimeinen työpäivä tiedottajana tuntui upealta, koska se on uuden ajanjakson alku. Lauantaina olen Moskovan helteessä ja sunnuntaina kuuntelemassa kansanlauluja nuotion ympärillä. (Hieman välkkyy kauhukuvana silmissäni.) Tuntuu hyvältä palata Venäjälle ja saada ajatukset nollattua. Käyn ylikierroksilla ja sellainen on turhaa energian tuhlausta.
Aloitan pakkaamisen huomenna ja olen jo muutamalle kaverilleni luvannut laittaa pakkauslistani kokonaisuudessaan blogiini. Olin hieman huolissani vaikutanko aivan fanaattiselta ja pikkutarkalta pakkaajalta, mutta uskoisin sen rajan jo menneen kauan sitten. Siperia on opettanut hien ja kyynelten kautta, koska ensimmäistä kertaa todella mietin loppuun saakka pakkaamiseni. Ja aivan rehellisesti sanottuna kohteliaat venäläiset miehet ovat kohteliaita vain tiettyyn pisteeseen saakka. Se oma painava matkalaukku täytyy itse raahata metron lukemattomat portaat ylös ja alas. Ehkä Moskovan metro on poikkeuksellinen ja siellä on hissi, lupaan ottaa tämän seikan selville.
Koska osallistun Venäjän vähemmistökielten seminaariin mediaryhmäläisenä, pyysin Journalistiliitosta venäjänkielistä materiaalia ja otan mukaani siis Journalistin ohjeet ja muuta tietoa suomalaisesta mediasta. Odotan mielenkiintoista keskustelua ja yliampuvan rönsyilevää venäläistä seminaarityötä.
Huomenna kirjoitan blogimerkinnän pakkaamisesta junamatkaa varten, koska kahden viikon aikana tulen viettämään neljä yötä junassa ja mielestäni junamatkustaminen Venäjällä eroaa lentomatkustamisesta. Haastetta pakkaamiseen tuovat tietysti Moskovan alueen kova helleaalto, kuolemattomat itikat (suomalaiset itikat ovat aivan nyhveröitä versioita), Pietarin sateet (siellä sataa aina) ja erilaiset tilanteet vaativat omat asunsa. Pakkaan kaiken päivärinkaksi kuvailtuun rinkkareppuun, jätän sen matkatavarasäilytykseen Moskovassa (olin todella hämmentynyt tästä vaihtoehdosta) ja yritän selviytyä terveenä ensimmäiset kaksi päivää.
Päivittelen matkani upeita ja moniulotteisia vaiheita nettiyhteyksien salliessa.
