Syksyllä osallistuin work shopiin ja tajusin pienten asioiden vievän mua kohden sitä suurempaa tavoitetta. Se oli todella vaikeaa hyväksyä, koska olen aikaisemmin asennoitunut aivan väärin ja ajatellut pienten asioiden tekemisen vahingoittavan (tai pyyhkivän mielestäni) sen suuremman tavoitteen. Hyväksyin kaikkien näiden mielenkiinnon kohteiden olevan osa mua ja sitä mun käsitystä toimittajuudesta.
Kerta jätin jo kaiken mahdollisen (paitsi opettamista), tajusin olleeni aivan yksin suuressa tyhjiössä. Eilen sitten täytin sen tyhjiön helvetin hienolla työllä ja tapaamalla tulevan mentorini. Tajusin hänen semisti olleen elämässäni koko syksyn ajan ja jo seuranneeni hänen kirjoituksiaan ja ideoitaan, mutten vain tajunnut hänen olleen se puuttuva palanen. Voin todella oppia häneltä ja ideoida aivan uudella tasolla, kun saan rehellistä palautetta ja epäilystä työni laadusta.
Kun menee ulkopuolisena yritykseen tai tässä tapauksessa järjestöön, menen kertojana kertomaan miten asiat nyt tehdään ja miten voin parantaa sitä ja tätä hommaa. Mentorin kanssa keskustellessa voin olla heikko ja epäillä kaikkea mahdollista. Jo yhden tapaamisen jälkeen olin täynnä ideoita ja ymmärsin enemmän markkinoinnista. En koe tiedottamisen tai markkinoinnin vievän mitään pois toimittajuudestani, siitä omasta työidentiteetistäni, sillä pohjimmiltaan en ole muuttunut mihinkään.
Mun on pakko selviytyä myymättä sieluani ja arvojani, joten sellainen tapa oli pakko löytää ja nopeasti. Totta kai mulla on huonoja päiviä ja hetkiä, silloin huudan ja vannon jättäväni kaiken mediaan liittyvän. Mutta aina tulee se seuraava päivä ja menen vähän enemmän itseeni miettimään työtäni. Sen on pakko muuttaa ihmisiä, koulutusta tai jotain mitä tahansa.
Löysin Pinterestin ja sekosin. |
Yritän opetella jakamaan enemmän tunteita ja tapahtumia läheisimmille kavereilleni sekä olla enemmän läsnä. Yritän olla tasapainoinen kokonaisuus, toteuttaa asioita kovemmalla draivilla ja loistaa.