keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Yksi pelaajista

Löytäessäni uuden ulottuvuuden journalismista eli välikätenä olemisen, huomaan sen tuovan enemmän tunteita mukanaan, kuin pelkän sooloilun. Tämä toiminnan laajentaminen ei ole mennyt suunnitelmieni mukaisesti, mutta uuden asenteen (en välitä) kautta tulee parempi olo. Huomasin imuroivani kylpyhuonetta päivittäin hiusten takia, joten päätin ottaa uuden ajattelutavan kehiin.

Pidän tämän kevään tee-se-itse-projektejani täysin suhteiden rakentamisena ja tärkeänä vaiheena ennen jotain suurempaa. Haluan sanoa tähän väliin kammoavani yrittäjyyttä ja sen huonojen puolien olevan liian tuoreessa muistissa. Projektit ovat hieman saaneen yrittäjäismäisiä piirteitä (omaksi kauhukseni) ja joudun myöntämään itselleni tämän tavan toimivan. Tapani tehdä asioita on joko streessaavan näköistä tai kovan draivin näköistä, riippuu siis katsojasta. Ei kukaan voi uskoa mun tekemisiin puolestani tai en edes haluaisi, koska ainoastaan kovan yrittämisen ja tekemisen kautta tunnen saavuttaneeni jotain.

Eräs elämäni suuntaan vaikuttanut haastateltava sanoi olleensa otettu tavatessaan mut, koska olen niin elävä. Jäin todella miettimään hänen sanojaan, koska hänen kannustamanaan aloitin uuden kappaleen elämässäni. Mailatessani ja ottaessani yhteyttä jo maassa X olleisiin suomalaisiin, olen vain saanut kannustusta ja arvokkaita neuvoja.

Journalismin kenttä on todella pieni pääkaupunkiseudulla ja en rehellisesti sanottuna tiennyt mitään pelisäännöistä. Venäjä on oma lukunsa ja venäläisen journalismin säännöt eivät päde Suomessa, mutta olen ymmärtänyt jo alusta lähtien vahvan opettajan tärkeyden. Olen saanut oppini parhailta ja vain änkemällä itseni tilanteisiin. Mitään en ole saanut ilmaiseksi tai itkemättä vessassa. Persoona valitettavasti nousee ratkaisevaksi tekijäksi, halusi sitä tai ei. Tunnun käyvän tätä samaa keskustelua monen toimittajan kanssa henk.koht.persoonan ja työpersoonan erottamisen vaikeudesta.

Kun puhuu yhtä kieltä (vaikka suomea) kaverin kanssa, on hankalaa vaihtaa sitä venäjään. Sen pitää lähteä alusta lähtien vaikealla ja epämukavalla tavalla, jos haluaa saada homman toimimaan. Parhaimmat työsuhteeni ovat ärsyttävien, määräilevien ja johdonmukaisten toimittajien kanssa. Olen nähnyt pahimman puolen, ammattimaisuuden ja sen saman draivin silmissä. Kaverisuhteesta en ole vielä saanut toimivaa työsuhdetta, koska en ole leppoisa ja hauska Ansku työmaailmassa.

Alkuviikon ollessa todella epätodellista ja paikoitellen unelmien särkymistä, sain jotain odottamatonta vastapainoksi. Ehkä se epämääräinen sähläämiseni NU:n suhteen tuottaa uusia mahdollisuuksia ja syksyllä saan mahdollisuuden yhdistää matkailun, Pietarin ja journalismin. Olen todella otettu tästä lyhyestä matkasta ja se vei maanantaiaamun suuren pettyksen sille tarkoitettuun ö-mappiin.