 |
| Rakkautta on, kun hyväksyy toisen sellaisenaan. |
Lapsettomana lapsettomassa kaveripiirissä on vaikeata ymmärtää äitiyttä ja huomasin ulkomaalaisuuden olevan hankala asia selittää. Emme enää olleet samalla viivalla, koska sanoisin ymmärtäväni maahanmuuttajuutta heitä paremmin.
En siis selittänyt miltä tuntuu kohdata ympärileikattu luku-ja kirjoitustaidoton nainen, joka ajattelee miehen pettämisen olevan miehen oikeus tässä maassa. Olen tavannut hyvin erilaisia maahanmuuttajia Suomessa ja suomea puhuvia venäläisiä Venäjällä, mutta en voi keksiä muuta yhdistävää tekijää suomen kielen lisäksi. Moni käyttäytyy uhrin tavoin, sellaisen suurta vääryyttä kärsivän huomatessaan sateen olevan vain vettä. Raha ei sada taivaalta tai keskipalkka ole useita tuhansia (en tiedä mistä tämä sitkeä luulo on hiipinyt monen opettamani venäläisen päähän) ja etteivät suomalaiset keskustele tuntemattoman kanssa bussissa.
En ole koskaan lähtenyt puolustelemaan suomalaisuutta tai tapoja, koska ei ole olemassa yhtä suomalaista. Tosin suomalaisia naisia olen puolustanut sanomalla suomalaisen olevan hyvin tasa-arvoinen, koulutettu ja arvonsa tunteva. (Tosin liian moni italialainen tuttuni on todennut venäläisen naisen olevan helpompi valinta, koska he eivät valita ja tekevät ruokaa.)
Olen tavannut ties mitä tutkintoja opiskelleita ja omassa maassaan menestyneitä suomen kielen opiskelijoita, jotka eivät ole ymmärtäneet aloittavansa aivan alusta Suomessa. Ehkä valitessani hetken mielijohteesta Venäjän, valitsin hyvin rasistisen maan ja opin tuntemaan nahoissani alakastisuuden. En kadu Venäjällä viettämääni aikaa, rakastan sitä maata ja palaan aina uudelleen sen syleilyyn.
Valkoihoisuudestani huolimatta jouduin aloittamaan aivan pohjalta elämän rakentamisen ja keksimään itselleni paikan yhteiskunnassa. Ei kukaan voinut elää puolestani sitä surua nähdessäni Karjalan köyhyyden ja kurjuuden tai itkeä puolestani, kun ruokakaupan vartija lähti seuraamaan farkkujeni takia. Vaihdettuani yliampuvaan glitteriin sain olla rauhassa hyllyjen välissä ja lumen sulaessa tajusin viettäneeni jo monta kuukautta uudessa maassani.
Ehken voi koskaan todella ymmärtää maahanmuuttajia, koska voin aina palata Suomeen ja en ole kokenut kotini tuhoamista tai paperittomuutta. Toisaalta uskoisin käyväni uudemman kerran jaksamiskeskustelun Röökiksen kanssa, joka oli huolissaan liiasta antamisestani. Mulle on tärkeätä opettaa maahanmuuttajanaisia, koska haluan heidän tietävän miltä kohtu ilman vauvaa näyttää, miksi heillä on oikeus elää ilman pelkoa ja oppimisen olevan tie helpompaan kommunikointiin suomalaisen kanssa.
