 | |
| Paul (Pavel) the Toad ja Dan (Daniil) the Turtle. |
Viikko unen näkemisen jälkeen, ymmärsin sen viestivän syvää henkistä pahoinvointia. Pidin liian tiukasti kiinni jostain niin rakkaasta ja tiesin sen loppuvan omiin sanoihini. Yritän ahtaa mahdollisimman paljon elämää tähän syksyyn, koska tiedän lähteväni uuden nelipyöräisen matkalaukun kera todella kauas.
En pysty pitämään kahta järjestöä elämässäni opettamisen ja oman oppimisen lisäksi. Opiskelen kolmea kieltä, yhtä tulevaa matkaa varten ja kahta vain mielenkiinnosta. Huomasin kesällä kaipaavani kreikkaa todella paljon ja puheen menneen todella säälittävälle tasolle, joten palaan vanhan opettajani tunneille. Päädyin opettamaan suomea maahanmuuttajille kahteen paikkaan ja voisin kuvitella tekeväni sitä enemmänkin.
Opettaminen piti mut järjissäni viime keväänä ja toi arkeen rytmiä. Jos olisin tiennyt silloin työllistymisen ja oman paikan löytymisen olevan vielä kaukana, en olisi jaksanut ilman opettamiani naisia. Haluan vielä viettää muutaman kuukauden heidän kanssaan oppiakseni enemmän heistä ja kanssakäymisestä niin erilaisten ihmisten kanssa. Opin heidän avullaan sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin, olemaan kärsivällinen ja aito.
Opettaminen on vahvistanut selkärankaa, koska mun pitää ensin itse uskoa itseeni ja puheisiini ollakseni vakuuttava. Luin pari viikkoa sitten mahtavan lainauksen ja muistan siitä ainoastaan puolet, mutta se oli suusta tulevan sanojen hallitsemisesta. Tämän viikon ollessa täynnä hallitsemattomia satuttavia sanoja, osasin nostaa pääni tarpeaksi korkealle ja vastata puhtaammin.
Toukokuussa ollesssani työhaastattelussa (se oli ensimmäinen ja viimeinen tämän vuoden haastatteluni) multa kysyttiin minkälaisia rooleja vedän. Se tuntui niin oudolta kysymykseltä, koska olen mielestäni aina samanlainen. Työ on mulle henki ja elämä, joten olen vahvemmin ammattimainen ja neuvotteleva minä. Ehkä henk.koht.elämässäni olen rennompi ja sanon herkemmin asioita ikävällä äänensävyllä.
En rehellisesti sanottuna aina tiedä milloin muhun suhtaudutaan alentuvasti ja tytötellään sanomatta sitä ääneen, mutta yritän ottaa tuulettimeen osuvan paskan kohteliaisuutena. Tosin Robinin (oikean käteni) mielestä en osaa suodattaa yhtään mitään. Hän tavallisesti kirjoittaa mailit ja ajattelen ääneen epäloogisia lauseita hänen muokatessaan diplomaattista kokonaisuutta.
Sulkiessani yhden oven urallani, tai ainakin jättäessäni sen hieman raolleen, päätin ottaa koko ydintiimini mukanani. En usko sen olevan huono ratkaisu, koska näen meissä neljässä tulevaisuuden ja uskon pitkään valkoiseen pöytään. Sen unelman päässä on hedelmäkori ja voimme tehdä siitä täsmälleen meidän näköisen putiikin.
