tiistai 3. syyskuuta 2013

Valkoiset keski-ikäiset miehet

Takanani istunut kundi sanoi opiskelevansa arabiaa, koska on lähetyssaarnaaja ja haluavansa käännyttää muslimiterroristeja kristinuskoon.

Sanoin Palestiina, en keksinyt muuta syvällisempää syytä. Puolen tunnin jälkeen kaipasin venäjän kielioppia ja kyrillisiä kirjaimia. Osaan todella valita opiskelemani kielet.

Haluan uskoa kielten avaavan uusia mahdollisuuksia ja mahdollistavan syvempiä kulttuurikokemuksia. En halua enää uudestaan elää täysin kielitaidottomana vain yhtä kieltä puhuvassa maassa, koska kielen hyväksymisessä menee liian monta turhaa kuukautta. En ole enää 17-vuotias ja opi kieltä keskustelutasolle kahdessa kuukaudessa. Laskin opiskelevani venäjää noin viiden tunnin ajan viikossa ja se ei riitä puhetason nostamiseen.

Kuulin tänään olevani itseäni kohtaan hyvin armoton, mutten halua passiivista kieltä päähäni. Kreikasta tuli vuosien kuluessa passiivinen kieli ja olen siitä vihainen itselleni, että päästin sen menemään niin pitkälle. En enää käyttänyt sitä ja unohdin miksi rakastuin sen outouteen melkein kymmenen vuotta sitten.

Olen alkusyksyn aikana saanut muistutuksia siitä, mitä todellisen toimittajan pitäisi tietää. Ilmeisesti hyvin monen valkoisen keski-ikäisen miestoimittajan nimi, Suomen journalismin historia ja miten pitäisi kommunikoida. Omaan hyvin selkeään urasuunnitelmaan eivät jaksa mahtua vanhan tavan omaksuminen tai toistaminen, työskenteleminen ilman sosiaalista mediaa tai hyssytteleminen. Olen todella tyytyväinen saamaani palautteeseen ja arviointiin opiskellessani journalismia, koska huomaan olevani erilainen toimittaja. Olen nuori toimittaja.

Ensimmäisessä (ja tällä hetkellä ainoaksi jääneessä) sanomalehtityössäni sain palautetta lukijoilta ja etenkin toimitussihteeriltä, joka sanoi suoraan odottaneensa multa enemmän. Rajan takana ollessani media ei tuntunut keski-ikäisten miestoimittajien valtakunnalta tai sukupuolella olleen mitään väliä. Vasta kuluneen vuoden aikana olen havahtunut huomaamaan, että sukupuolella on merkitystä.

En osaa sanoa mitä journalismi oli tai mitä se on toiselle nuorelle toimittajalle, mutta itselleni se on vasta hahmottumassa. Olen turtumassa negatiivisiin media-alaa käsitteleviin uutisiin ja en rehellisesti sanottuna tiedä, kuinka uutisointi vaikuttaa nuorten toimittajien käsityksiin tästä alasta. Sanoin tänään olevani joka aamu kauhuissani ja epävarma omasta työtilanteestani, koska en halua tehdä mitään muuta rahan eteen.

Haluaisin sanoa tämän elämän olevan tietoinen valinta, mutta ehkä tietoinen riski olisi lähempänä sydämeni huutoa.