Matka

Juodessani toista kaakaokupillista, tajusin olevani todella onnellisessa asemassa. Kun Maria ja pomomme Dinosaurus keskustelivat DropBoxin ihmeellisestä maailmasta, ängin loput korvapuustista suuhuni ja vain katsoin.

Syksy tuntuu menevän liian nopeasti kohti tapahtumia, etenkin Hanasaaren tapahtumasta tulee itselleni hieno hetki. Suunnittelimme kirjan kantta ja tulevaisuudessa tehdessäni omaa kirjaani, tiedän miten hienolta jo pelkän taitetun paperin näkeminen tuntuu.

Vaikka siihen on mennyt vuosia ja lukuisia kyyneleitä, uskon vihdoin valinneeni oikeat ihmiset elämääni. En rehellisesti sanottuna ole halaileva tyyppi, sellainen uskomattoman positiivinen ja kaikkien kaveri, mutta yritän olla hyvä kaveri. Yritän olla reilu työkaveri ja antaa mahdollisuuksia, mutta ollakseni täysin rehellinen, se on välillä hankalaa. Elämä on todella arvaamatonta ja ovia ei kannata paiskoa takanaan, ainakaan liian kovaa.

Olen hyvin kiitollinen saamistani mahdollisuuksista, koska ne olivat ja ovat kiven alla. Jokaisen neuvon, hyvän ja huonon palautteen olen pitänyt visusti mielessäni.
Yksi parhaimmista neuvoista oli rehellisyys itseään kohtaan, koska saatua leimaa ei saa pois. Viihde ei ole mua varten ja ainut kestämäni viihde tulee amerikkalaisten vaimojen muodossa (Camille ja Adrienne, jos haluatte tietää lempparini). Vaikka sodat, ihmisoikeudet ja sosiaalinen media eivät ole se massan thö juttu, ne kiinnostavat mua.

Opettaessani maahanmuuttajanaisia, keskustelimme työllistymisestä ja kielen osaamisesta työllistymisessä. Tunnen käyväni sitä samaa keskustelua molemmissa ryhmissäni ja vastaan aina samalla tavalla. Elämässä ei ole tekosyitä, uhrin leikkiminen vie energiaa ja kieliopin osaamisella ei ole merkitystä. Leikkaan Hesarista inspiroivia maahanmuuttajien tarinoita ja muutoksia suomalaisessa työelämässä, mutta parhaiten uppoavat omat kokemukseni Venäjästä. Kun naamaa ei voi muuttaa, mutta puheen voi oppia ja pukeutua sulautuakseen ympäristöön. Siitä pukeutumisesta voi tietysti olla eri mieltä, jos haluaa taistella vesimyllyjä vastaan.

Tärkeintä on uskoa omiin taitoihin, erikoistua ilman pelkoa epäonnistumisesta ja vain mennä. Itselleni oli tärkeätä nähdä Karjalan tasavalta täyttääkseni sielussani ollut aukko tiedolla juuristani. Sanon aina etten juurtunut sinne, mutta kannan sitä kokemusta henkisenä hakaneulana paidassa.