Poistaessani tyhjiksi jääneitä kansioita ja hienoja suunnitelmia, mietin miten pienestä voi valinnat olla kiinni. En lähtenyt Puolaan puoleksi vuodeksi, koska kuvittelin meneväni englanninkieliseen sanomalehteen.
Vietin siellä kuuluisat kolme päivää, tapasin Robinin ja maaliskuuhun mennessä olin päätynyt TIRin aloituskokoukseen. Kuukautta myöhemmin tapasin Argentiinalaisen ja tavallaan jo silloin meistä oli tullut me kolme. Emme vain tienneet sitä vielä silloin kevättalvella ja en olisi koskaan kuvitellut löytäväni sellaista intohimoa journalismiin. Myöhemmin pyysin heitä mukaani tekemään kehitysmaajournalismia ja suureksi ilokseni he tarttuivat haasteeseen.
Tammikuussa en tuntenut ketään, kontaktiverkostoni oli todella säälittävän pieni ja en tiennyt miten verkostautua. Ehkä siksi Jenkeissä asuva kaverini kommentoi olevansa onnellinen saavuttaessani jotain, kun alku oli niin hankalaa. En huomannut alun olleen niin läpinäkyvän hankalaa. Lasken alkuni kestäneen kolme vuotta. Valmistuin virallisesti kahdessa vuodessa medianomiksi, koska avoimessa suorittamieni opintojen takia menetin yhden vuoden opinto-oikeuden. Toimittajaidentiteetin löytämiseen kului lopulta kolme vuotta, koska vasta jäätyäni tyhjän päälle valmistumisen jälkeen, aloin kuuntelemaan sisäistä ääntäni.
En koe nopean opiskelutahdin olleen saavutus, koska halusin vain pois luokkahuoneista. Verkostautuminen tuntui haastavalta ammattikorkeakoulussa, koska olin ainut ulkomaanjournalismista kiinnostunut. Myöhemmin pari muuta kiinnostui siitä, mutta parin vuoden ajan olin se ulkopuolinen haahuilija. Seilasin luokkien ja koulutusohjelmien välillä haalien kurssisuorituksia, mutta parhaiten opin tuntemaan ulkomaalaisia tai markkinointiviestintää tekeviä. Tärkeimmiksi kontakteiksi jäivät opettajat.
Ensimmäisen syyssateen saapuessa havahduin miettimään ensi kesää. Haluan takaisin Karjalaan, olla datshalla ja kävellä Äänisen rannalla. Tärkeintä on seurata sydäntään ja tehdä päätöksiä tunteella, koska pakottamalla en pysty kirjoittamaan. Haluan palata musteen tahrimaan journalismiin ja työskennellä venäjäksi.
Mutta sen idean ollessa vielä jäissä, odottelen vastausta talviprojektiini ja laukun pakkaamista.
