Katsoin jenkkihöttöä ja jäin miettimään nuorimman keskusteluvieraan kommenttia itsearvoinnista. Hän mietti olisiko hän itsensä kaveri, jos hänen klooninsa tulisi vastaan. Se oli todella hyvä näkökulma ja jäin miettimään asiaa. (Tähän väliin haluan todeta etten seurustelisi itseni kanssa.) Kävin tätä keskustelua eilen (koetestatessani blogikirjoituksen aihetta) ja totesin olevani sosiaalinen erakko. Kaimani mielestä en ole sitä, mutta olin hyvin vakaasti päättänyt olla yksinäinen luonne.
Joskus mietin näkevätkö kaverini ja elämässäni olevat ihmiset arvoni ja niiden merkityksen. Sitä vegaanijuttua tai hipsterin syvintä olemusta en vieläkään tajua, mutta heijastanko ulkopuolelle sisäisiä arvojani?
Olen tehnyt monen monta testiä parin viikon aikana, joten pystyn jo näkemään piirtämäni nuolet. Jos kahta asiaa vertailee merkitysarvoltaan toisiinsa, kumpi on se tärkeämpi asia? Nuolet osoittivat kohti terveyttä, työtä ja perhettä (tässä järjestyksessä siis). Tietysti syksyn tapahtumat ovat vaikuttaneet nuolten suuntiin, mutta miten ne heiijastuvat musta?
Varmasti suurin huono puoleni kaverina on aika tai sen puute. En ole 24/7-ihminen, soittele joka päivä tai edes halua soitella päivittäin. Yritän lähes epätoivoisesti rakentaa parempaa elämää, löytää paikkani hauraassa työmaailmassa ja olla rehellinen itselleni. Kauheinta on olla rehellinen päiväkirjassa (tulevaisuuden minälle), koska huomaan vähätteleväni ikäviä asioita. Yritän viimeiseen saakka uskoa hyvyyteen ja tavallisesti siksi nuolen haavojani.
Uskon otsassani lukevan avaudu minulle ja monesti se on ollut tarpeellinen teksti. En ole purkkiin laitettavan herttainen tai syvää rauhaa hehkuva joogaopettaja, mutta en kauhistele tarinoiden vaiheita. Eilen tapasin 13-vuotiaana nelikymppiselle miehelle naitetun iranilaisen naisen ja keskustelimme hänen elämästään. Olin saanut päähäni viedä tuntini keittiöön ja keskustelimme pitkän pöydän ääressä miehistä. (Kielirajat ylittävä aihe!) Tapasin ensimmäistä kertaa syyrialaisen lukioikäisen tytön, joka oli vihainen monesta asiasta. Tuntui hienolta kuunnella miltä Syyrian sota vaikuttaa nuoren näkökulmasta ja ymmärsin mitä leijona on.
En rehellisesti sanottuna usko moikkaavani itseäni kadulla tai tapahtumassa. Haluaisin jonkun helpomman ja läsnäolevamman kaverin.
