Olen monesti miettinyt milloin musta muotoutui näin feministi (en olisi koskaan uskonut), maailmanparantaja ja todella vihainen. Tänään olin lähinnä vihainen orjuudesta ja omasta ahmisestani, koska en osaa sanoa ei ilmaiselle ruokatarjoilulle. Mietimme vastamainoksia, vaatteiden ja ruoka-aineiden alkuperää ja onko Tansania Afrikassa vai Aasiassa. Toisaalta tässä vaiheessa mietin miksi järjestötyön yhteydessä pitää aina mainita Afrikka, mutta se on toinen ajatusmatka.
Ehkä palasin epätodelliselta (todellisessa elämässä tehdyltä) matkalta karuun arkeeni ja hieman säpsähdin suosiotani. Vastasin kiltisti maileihin hieman matkapöhnässä ja aivot hakkasivat aivan tyhjää. Tajusin tämän viikon olevan taas täynnä kaikkea mahdollista. Yritän siis peittää sen tosiasian, ettei mulla ole tiedossa seuraavaa projektia ja olen sanonut lopettavani kaiken jo tekemäni joulukuussa.
 |
| Virkkasin Röökikselle tossut. Hän mankui niitä kaksi vuotta. |
Yritän tehdä enemmän realistisempia lupauksia itselleni ensi vuoden suhteen. Panostan enemmän venäjään ja kreikkaan, menen uuden kielen intensiivikurssille ja harrastan enemmän liikuntaa (voidakseni syödä enemmän suklaata).
Venäjä on jotenkin vaan naksahtanut päässäni ja huomaan puhuvani perustasolla. Osaan jo taivuttaa verbejä ilman kirjoittamista sekä opettajani oikeasti tajuaa puhettani. Yritän säälittävästi matkia oikean venäläisen puhetyyliä sössöttämällä mahdollisimman pahasti.
Ehkä pitäisi käydä kalakukkojen luvatussa maassa hieman useammin, koska sen levon vaikutukset tekivät kaiken selvemmäksi.
