Mä olen siellä

Se oli hyvin halveksiva katse. Hetkeä ennen olin sanonut ettemme kouluta vain naistoimittajia. Halveksivasti katsonut nainen kysyi, olenko edes toimittaja ja mistä olen valmistunut.

Hänelle on varmasti joku sanonut monta vuosikymmentä sitten samat sanat. Sen epätodellisen hetken verran tunsin eläväni hänen nuoruuttaan aloittelevana (nais)toimittajana, joka yrittää saada tytöttelyn loppumaan. Ei se hänen pahoinvointinsa mua haitannut, lähinnä se oli noloa käytöstä.

Olen kolmen vuoden aikana käynyt alan tapahtumissa ja tunnun törmääväni aina samaan ilmiöön. Puhujina ovat keski-ikäiset (keskenään hyvää pataa) olevat miehet, kuuntelijoina samaiset keski-ikäiset miehet ja naiset sekä puolueella ja uskonnolla tuntuu olevan väliä. Mietin sitten meitä, neljää nuorta, kuinka erilaisessa mediakentässä työskentelemme ja pidämme normaalina? Jokainen sukupolvi haluaa muuttaa maailmaa ja me varmasti vaikutamme avaruusolioilta keski-ikäisten toimittajien silmissä. Enbuskemaisesti sanoisin heille, etten mä mene nettiin, mä olen siellä.

Olen pariin otteeseen käynyt keskustelun koulutuspaikan vaikutteista toimittajuuteen ja työminuuteen. Mulla oli hyvin selkeä työminuus jo haastatteluvaiheessa (tämä kuuluisa musta tulee sotatoimittaja ja en kirjoita huulipunasta -puhe) ja en ottanut kauhean vakavasti suorittamiani talouskursseja, koska tiesin etten koskaan tule kirjoittamaan talousalasta.

Kylmä tosiasia tässä maassa on, että on pakko olla korkeakoulututkinto ja sellaiseen oppilaitokseen pääseminen vei multa monta vuotta. Vaikka tiesin olevani väärässä korkeakoulussa, en halunnut luovuttaa (osaksi ikäni takia) ja päätin suorittaa kurssit mahdollisimman nopeasti päästäkseni eteenpäin elämässäni. En halunnut opiskella alempaa korkeakoulututkintoa enää kolmekymppisenä, joten yritin parhaani saada jotain irti kursseista.

Ehkä se työminä pitää erottaa todellisesta minästä, jotta opetuksen sisältöön ja tasoon voi ottaa tarvittavaa etäisyyttä. Pitää käyttää omaa järkeä ja uskaltaa kyseenalaistaa jonkun toisen toimittajan kirjoitukset tai sanomiset. Mutta pitää jäädä hyvässä mielessä mieleen, koska tämä on pieni maa. On hyvä oppia jo opiskeluvaiheessa pitämään kierroksia hallinnassa ja tajuta oman klikin olevan vain murto-osa pääkaupunkiseudun toimittajista.

Itselleni työminuus syntyi todellisen minuuden kautta, koska halusin tehdä jotain aidosti itselleni tärkeää ja pysyä rehellisenä itselleni. En kopioi tai mene kenenkään saappaisiin, haluan itse rakentaa paikkani ja työni. Viihdyn kakkosena ja jonain päivänä mulla on kakkonen ottamassa oppia. Imen itseeni röyhkeyttä, itsevarmuutta ja tietoa.

Olen oikealla tiellä, mutkaisella ja kuoppaisella sellaisella, matkalla kohti jotain todella hienoa.