perjantai 28. helmikuuta 2014

Elämä jatkuu

Haluan uskoa asioiden tukevan toisiaan, voimaannuttavan ja itseni tajuavan, ettei menneeseen ole enää paluuta. Välillä tapaan äärimmäisen vahvoja ja vaikuttavia naisia, he saavat mut uskomaan itseeni ja tässä tapauksessa Afganistaniin.

Olin kaksipäiväisessä World NGO Day 2014 -konferenssissa ja olin todella vaikuttunut afgaaninaisen puheenvuorosta. Menin kiittämään häntä vaikuttavasta puheesta afgaanilasten koulutuksesta ja naisten voimaannuttamisesta, muistan jokaisen yksityiskohdan hänen puheestaan. Se oli niin vaikuttavaa tekstiä. Keskustelu hänen kanssaan oli todella jännä hetki, koska jotain merkittävää tapahtui. Kuin se tapaaminen olisi ollut ennalta määrätty hetki ja vuosien saatossa kaivaisin häneltä saamani käyntikortin esille. Sen pienen hetken ajan halusin olla hän, sellainen voimaa huokuva kaunis nainen.

Sitten otin toisen korvapuustin ja lähdin kotiin.

En rehellisesti sanottuna ole seminaareissa viihtyvää tyyppiä, en malttaisi vain istua paikoillani tuntitolkulla. Oli hienoa kuulla kehitysministerin puhe Somalia-yhteyksineen ja positiivinen kuva hänestä vain vahvistui entisestään. En tiedä tuleeko roolini järjestömaailmassa pysymään vai muuttuuko se kesän jälkeen.

Haluan matkustaa ja opetella uuden kielen tai vahvistaa venäjää. Varmasti osaisin arvostaa enemmän uusia kuvioita ja elää hieman rauhallisemmin, ilman stressiä kaikesta mahdollisesta. Vieraassa paikassa aika ja energia usein menevät jo pelkän arjen pyörittämiseen, jolloin kielelliset tavoitteet laahaavat jossain kaukana perässä. Ei se kieli mitenkään mystisesti tipu yön aikana päähän.

En tiedä mitä osaisin sanoa kuluneesta viikosta, se oli hektinen viikko ja huomasin olleeni mukavuusalueeni ulkopuolella. Työsopimukseni ollessa toukokuuhun saakka, huomaan puhuvani ensi kesästä ja lähtöni jälkeisestä ajasta. En osaa tai halua jäädä roikkumaan, joten haluan hoitaa siirron sujuvasti ajan kanssa.

Ehkä ne omat tavoitteet ja itsensä haastaminen ovat vahvistuneet tässä parin kuukauden aikana, koska tiedostan enemmän omaa osaamistani ja en ole niin anteeksipyytelevä. Monia asioita hehkutan itsekseni ja totean sivulauseessa saavuttaneeni jotain itselleni tärkeätä. Olen nyt uuden hallituksen jäsen ja varmasti tuleva puheenjohtaja, mutta ollakseni vakuuttava roolissani pitäisi matkustaa enemmän. Olisin sangen kehno ulkomaantoimittaja ilman kokemusta ulkomaista tai toimittajuudesta.

En enää koe tarvetta pysyä paikoillani tai odota elämän tasoittumista. Elämässä ei voi olla odotushetkeä tai sitä "kun joku jotain", koska helposti yhdestä vuodesta tulee viisi vuotta. Lähteminen muuttuu aina vaikeammaksi ja sitten sitä löytää itsensä kielitaidottomana lumettomasta Petroskoista.

En ole enää sama ihminen ja se on todella hieno juttu.