Facebook merkitsee mulle työkalua ja mahdollisuutta pitää puhelinlasku minimaalisena. Ilmeisesti en tajua sosiaalisen median todellista tarkoitusta, treffiseuran etsintää. Teksasilainen(!) mies laittoi viestiä, että profiilikuvani ovat rauhaa ja älykkyyttä huokuvia. Teki mieli kirjoittaa takaisin olleeni enemmän tai vähemmän kännissä suurimmassa osassa.
Kuvien läpikäyminen oli ihanaa, olin unohtanut valtavasti hienoja hetkiä baareissa ja baarien ulkopuolella. Näytin niin kauhean onnelliselta ja ehkä hieman nälkiintyneeltä Petroskoissa ollessani, mutta silti onnelliselta katukissa sylissäni. Petroskoissa ollut koneeni päätti tuhota itse itsensä vieden neljän vuoden kuvat mukanaan, joten siltä ajalta ei ole kauheasti kuvia. Vain muutama Facebookiin lataamani kuva on säilynyt ja tuntuu oudolta muistella sitä stressitöntä elämää. En enää muistanut miltä tuntui olla Milanossa, istua Ruttopuistossa Marian kanssa ja olla jatkojen jatkojen jatkoilla brunssilla.
Rakkaimmat kuvat ovat Venäjältä, kavereistani ja kodeistani. Hieman haikeana katsoin pienen Kruununhaan asuntoni keittiöremontin edistymistä, siitä tuli niin täydellinen pieni kulmaus. Ehkä jonain päivänä löydän yhtä valoisan asunnon, sellaisen rakkauden pesän thaimaalaisen chilin kasvaessa ikkunalaudalla. Ja mitä tulee siihen hyvin satoa tehneeseen chiliin, se sai uuden kodin porvoolaisessa kasvihuoneessa.
 |
| Kuinka kammottavat farkut ja Converset. Mä en kestä. |
Moni asia tuntuu nyt etäiseltä, en usko enää samoihin asioihin tai ole yhtä itsekeskeinen. En olisi ikinä uskonut seisoessani Suomenlinnaan johtavalla puusillalla, että vuotta myöhemmin olisin Venäjällä, seuraisin Israelin tilannetta ja eläisin ilman suunnitelmaa. Ilman viereistä kuvaa en suostuisi myöntämään omistaneeni Converset tai värjänneeni (ja leikanneeni!) tukkaani.
Mietin pitkään lempikuvaani ja mitä kuvia laittaisin osaksi tätä merkintää, mutta se lempikuvani on Röökiksellä. Ehkä jonain taianomaisena päivänä saan siinä kuvassa olevan katseeni takaisin. Joskus lempikuvat on paras pitää mielessä, muistan unohtumattomasti sen hetken.
Huomaan viettäväni aikani kuvia selaten, lähinnä Pinterestin maailmassa, koska pystyn taas keskittymään epäolennaiseen. Olen kieltämättä kadottanut kipinän moneen asiaan ja on aika korjata monia sammuneita intohimoja kesän aikana.
 |
| Unohtumaton haastattelukokemus oli kulman takana. Syys 2011. |
 |
| Ensimmäinen oikea työpaikka. Huhti 2012. |
 |
| Ympärilläni oli 50 kissaa, pelkäsin kuollakseni. Maalis 2012. |
 |
| Elämäni kallein kahvi Pietarin Starbucksissa. Joulu 2012. |
 |
| Ah, Napolin epämääräiset kujat. Heinä 2013. |
