Viimeinen kaupunki

Ostin junasta junakissat. Mau.

Moskovan ja Pietarin helteistä päästyäni tuulisen raikkaaseen Petroskoihin, huomasin kaupungin muuttuneen. Kahdessa vuodessa Petroskoista on muodostunut todellinen kaupunki, se ei ole enää nuhjuinen anteeksipyytelevä paikka. Täällä on Burger King, McDonald's (tämä on siis iso juttu) ja Intimissimi. Aivan käsittämätöntä.

Venäjä on niin ihmeellinen kokemus. Tulen aina hämmästymään venäläisiä ja venäläistä kulttuuria. Olen kahden päivän aikana tarjonnut salmiakkia etelästä tulleille työmiehille, juonut mustilla energiasoivilla kivillä höystettyä vettä ja puhunut puhelimessa ensimmäistä kertaa venäjää.

Olen keskustellut viidesti venäjäksi, kyennyt asioimaan hostellissa ja kaupoissa sekä ostanut venäjän verbikirjan lisäksi uuden oppikirjan. Olen vahvasti vakuuttunut siitä, että opin tämän kielen. Aivan rehellisesti sanottuna olin menettänyt jo osittain toivoni venäjän oppimisen suhteen, koska tein vain tehtäviä ja en saanut aivojani tuottamaan puhetta.

Mulla on ollut todella huonoja hetkiä täällä, koska monet asiat raivostuttavat ja saavat mut menettämään malttini. Toisaalta sen vastapainona olen kokenut mitä ihmeellisimpiä asioita tämän matkan aikana. Olen rakastunut junamatkustamiseen Venäjällä, kuvannut vessoja (osittain todistusaineistoksi) ja saanut aamiaista yöjunassa. Se oli hämmentävä kokemus.

Pakollinen kukkaposeeraus.

Ehkä ne huonot hetket ovat johtuneet kulttuurieroista. Venäläisten aikakäsitys on aivan eri planeetalta ja se on aiheuttanut naaman nykimistä, koska en voi sietää katsellaan-asennetta. Vaikka tuntisin olevani liian vaativa aikataulun suhteen, huomaan sen vaatimisen olevan yhtä outoa monelle venäläiselle,  kuin mulle aikatauluttomuuden puute. Sanoisin sen olevan intohimoista elämistä, turhan stressin poistamista ja hieman sellaista Luoja suo -ajattelua.

Mua nauratti niin kauheasti eilen istuessamme hienossa modernissa junassa, kun selitin jotain aivan turhaa ylistävää juttua kaverilleni. Ajattelin päässäni saavuttaneeni uuden pisteen venäläisyyden ymmärtämisessä, koska puhuin sielun tilasta ja ystävyyden merkityksestä.

Tavallaan puhetapani on muuttunut ollessani venäläisten kanssa. Välillä on hankalaa olla venäläisen tai liettualaisen kanssa ystävä, koska niissä kulttuureissa ajalla on merkitystä. Joskus tulee sellainen tunne, kuin olisin parisuhteessa kavereideni kanssa.

Tajusin kuvia katsellessa pukeutuneeni aina samoihin vaatteisiin, mutta oli kauhea helle ja itikat söivät valkoisten housujen läpi. Ne olivat sitten iloisen veriset, joten jouduin odottamaan Pietariin asti pestäkseni ne. Mulla ihan oikeasti on mukana muutakin kuin sininen paita ja pinkit shortsit. Kröhöm. Aiheessamme Petroskoin uusi hieno kauppakeskus, innostuin ostamaan venäläistyylisiä kesävaatteita. Ulkona on raikkaat 15 astetta, mutta kai sama tyyli on voimissaan myös Serbiassa. Käytän niitä sitten siellä.

From Russia with love.