Laukku

Olen jo pakannut. Lomaan on vielä kaksi viikkoa ja laukku on jo valmiina. Kaikki hengailukaverit ovat etelän auringossa, yksi pysyy visusti Espoossa grillaamassa ja en jaksa olla sosiaalinen muiden kanssa.

Odotan mielenkiinnolla Serbiaa ja serbialaisia karvaisia möreä-äänisiä miehiä (mä vannon kuulleeni tämän jo neljään kertaan), koska haluan olla huomion keskipisteenä ja kerrankin olla eksoottinen. Venäjällä olen osa vaaleiden naisten massaa, ehkä mua luullaan puolalaiseksi tai juuriltani venäläiseksi kammottavan venäjäni takia. Olisi hienoa olla eksoottinen vitivalkoisen ihon, olemattomien ripsien ja läpikuultavien verisuonien takia. (ehehhehe)

Kysyin serbialaiselta kaveriltani vaatetuksesta ja mitä mautonta venäläistä kesämuotia voin tuoda mukanani. Hän piti kysymystäni hieman omituisena, koska kuulemman en tule tekemään mitään pukeutumisvirhettä muodin ollessa niin laidasta laitaan. Otan Petroskoista ostamani haalaripuvun, aivan kammottavan paljastavan uimapuvun ja tuunaamani valkoisen takin. Rintanapissani on UKK. Mä en kestä kuinka katu-uskottava musta tulee.

Myytyäni ensin omaa krääsää viime viikolla, kiertelin lauantaina Hietsun kirppiksellä ja ostin pari kesäpaitaa, pienen nahkalaukun ja mustan mekkopoolon. Rakastan mokkaisia kyynärpääsuojia ja siinä mekossa on pehmeimmät ympyrät. Lisäksi aikaisemmin olin ostanut kaveriltani kolme villapaitaa, Marimekon yöpaidan (tämä marimekkous siis pahenee) ja otin omaa krääsää takaisin. Jotenkin uutuuden viehätys palaa tiettyjen vaatteiden osalta takaisin, kun ei ole puoleen vuoteen yrittänyt änkeä vaatetta päälleen.

Meikkipusseissa on muovinen sisäpussi.

Haluan aina viedä jotain suomalaista, vegaanista, kierrätettyä tai jotenkin erilaista tuliaisena. En voi sietää muovista krääsää tai mitään Made in China -tuotetta. Ostin monta kesää sitten Venäjän kuvissa näkyneen olkalaukun Hietsun kirppiksellä myyneeltä naiselta, joka tuunaa vanhoista kankaista hienoja pussukoita ja laukkuja. Tällä kertaa ostin siis kolme meikkipussia, annan vanhan Marimekko-kuosillisen meikkipussin ja pöllökankaisen kaverilleni.

Oli huvittavaa kuulla myyjän suusta maatuskan olevan aivan mun näköinen. En voinut jättää noin hienoa pussukkaa jonkun toisen ostettavaksi ja siitä tuli meikkipussini. Tosin siellä on vaan meikkivoiden ja ripsari, mutta silti. Olen hyvin allerginen ja muutenkin herkkä meikeille, joten en osta meikkejä. Jotenkin jännästi ihoni voi paljon paremmin Venäjällä, en tiedä johtuuko se säästä, vedestä vai lisäaineettomasta ruoasta. Venäjällä pystyn syömään Valion tuotteita, täällä en todellakaan. Onhan se hieman koomista mennä Venäjälle syömään suomalaisia tuotteita, mutta niitä Venäjän markkinoiden tuotteita (makuja siis) ei myydä täällä.

Muuttuessani Partioaitan mainostorveksi, Nepaliin lähtevä toimittajakaverini kysyi mitä oikein pakkaan ja mitä kannattaisi ostaa reissua varten. Suosittelen turvalaukkua (Partioaitasta ostamaani pinkkiä käsilaukkua), koska vetoketjussa on tuplalukko ja laukun hihna sekä laukkukohta ovat metallivaijerista punottua. Mielestäni se 52 euroa oli pieni summa mielenrauhasta ja en henkisesti enää jaksaisi uusia kortteja. Tosin en koskaan enää pidä mukanani suomalaisia kortteja, koska lompakkoni on pöllitty kahdesti ja tiedän miten henkisesti rankkaa on läpikäydä omaisuuteen liittyviä tunteita.

Vaatteet, meikkilaukku, lääkelaukku.

Mulla on aina mukana kirppikseltä ostamiani vaatteita, koska en ole kiintynyt niihin ja jos ne menevät pilalle auringossa tai pesussa (veden ollessa likaista), en saa kohtausta. Mulla on mukana aina pari luottovaatetta, kuten sininen puuvillapaitani ja valkoiset puuvillahousut. Otan aina mukaan turvallisimman rättini eli harmaan villapaidan, koska joskus tarvitsen jotain niin tuttua ympärilleni. Yritin selittää kaverilleni alkushokin vaikutuksia omaan toimintakykyyn ja ajatteluun, koska ollessani ensimmäistä kertaa Venäjällä, itkin ensimmäiset kaksi viikkoa.

Tutut vaatteet tuovat paljon turvaa ja siksi painotankin niiden merkitystä. Silloin tärkein vaate oli joululahjaksi saamani aamutakki, nukuin se päällä ja kykenin rauhoittumaan. Kääntöpuolena matkustamisessa on vaatteista luopuminen, koska aina tulee vastaan jotain uskomattoman hienoa ja mikä on pakko raahata kotiin asti. Siksi otan mukaan kirppikseltä ostamiani vaatteita, jotta on olemassa mahdollisuus jättää ne sinne ja ottaa mukaan uusia vaatteita.

Otan sitten helteisessä Belgradissa upeita kuvia mauttomista kesävaatteistani, heheheheh.