Huomaan käyväni kesästä toiseen samaa älytöntä keskustelua kavereideni kanssa. En tiedä miten tämä raha-aihe liittyy kesään, mutta se ponnahtaa kesäisin pinnalle.
Röökistä lainatakseni, "koska rahaa on rajallinen määrä, se pitää käyttää rajallisesti". Tosin uskoisin hänen käyttävän päivässä mun viikkobudjetin, mutta silti pointti oli hyvä. Tämä keskustelu alkoi tukasta, tarkalleen ottaen kampaamohinnoista. Mä laitan aivan naurettavan summan hiuksiini (ei aina uskoisi, mutta laitan), koska haluan edes teeskennellä hallitsevani ohutta kääntyilevää tukkaani. Ehkä tärkeintä tässä tukka-jutussa on, etten ole kiintynyt tukkaani ja uskallan kokeilla jotain uutta.
Mulle tärkeintä rahankäyttöä on matkustaminen, peruselämän turvaaminen ja ulkonäkö. Synttärilahjoista päätellen mun oletetaan syövän tummaa suklaata, haluavan Venäjä-aiheista krääsää ja orgaanisia tuotteita. Tupla-Nolla oli mennyt, omien sanojensa mukaan, hihhuleiden kauppaan ostamaan rasvaa ja maidotonta suklaata lahjaksi. Olin todella otettu hänen tehdessään jotain noin mukavuusalueen ulkopuolista ostosta.
Jäin miettimään miten rahan arvo vaikuttaa ostetun tavaran arvoon, kun pystyn näkemään rahan tuotteessa. En ole koskaan ymmärtänyt taksilla ajelemista, veneilyä tai kalliissa hotellissa asumista. Tämä synnytti taas aivan uuden ulottuvuuden keskusteluun, mutta ehkä asenne rahaan on yksilöllistä. Mun kaverit pitävät mua äärimmäisen saitana, itse taas koen olevani vastuullinen rahankäyttäjänä ja ostan kerralla enemmän. Mä uskon antamiseen, omien rajojen tuntemiseen ja niiden mukaiseen elämiseen.
En rehellisesti sanottuna osaa katsoa vaatekaupoissa vaatteita, ne näyttävät yhdeltä suurelta vaatekasalta. Mä en koskaan voisi kuvitella ostavani vaatteeni vain vaatekaupoista tai netistä. Suomessa on valtava valikoima erihintaisia vaatteita, joten ostan suurimman osan vaatteistani outlet-myymälöistä, kirppiksiltä ja saan epämääräisiä kasoja banaanilaatikoissa mukaani. Mun serkku kysyi vuosia sitten, että jos olisin rikas, penkoisinko Hietsun kirppispöytiä tai ompelisinko hajonneita vaatteita? Sanoin ehdottomasti kyllä penkoisin ja tuunaisin vaatteitani, koska silloin löydän odottamattomia vaatteita ja saan alkutarinan vaatteelle. En olisi koskaan uskonut pitäväni pastellinvärisistä paidoista tai vaaleista farkuista, mutta näin sitä muuttuu. Ilmeisesti syksystä tulee yhtä suurta mustaa ja harmaata, odotan mielenkiinnolla kesäisten ostosteni toimivuutta.
Tajusin sen keskustelun aikana, ettei mua oikeasti haittaa, jos joku ei tajua mun elämää ja suhtautumistani rahaan. Eikä jonkun toisen taksihurjastelu ole multa pois, koska mä en sitä tekisi. Niin kauan kun jalat vievät, en tarvitse muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti