Saatuani jo muutaman ahdistuskohtauksen liittyen pakkaamiseen, purin valmiin laukun kymmenisen kertaa vain laittaakseni samat vaatteet ja tavarat takaisin. Mun täydellisenä matkalaukkutavoitteena on minimaalisuus, vain yksi pieni matkalaukku ja kaikki tarpeellinen mahtuisi sinne.
Tällä hetkellä matkalaukku painaa 13 kiloa ja mulla on sellainen olo, kuin menisin useaksi kuukaudeksi jonnekin. Haluan syyttää sateista kesää tästä vaatemäärästä, koska haluan edes kerran tämän kesän aikana käyttää kesävaatteitani. Siis sellaisia hellevaatteita, mauttomia kuviollisia hellevaatteita. Tavallaan saisin syyn niiden ostolle, koska muuten miettisin miksi edes ostin tai kannoin ne Venäjältä asti? Tuntuu älyttömältä ostaa alennuksesta kesävaatteita ja vain ihastella niitä vaatepinossa.
Ehkä päällimmäisenä pakkaamisongelmana ovat olemattomat odotukset matkan suhteen ja Googlen varaan perustuva maatietous, koska en ole suunnitellut matkaa Serbiassa ja tiedän serbialaisen kaverini suunnitelleen (ja aikatauluttaneen) koko lomani. Otan vähän kaikkea mukaan, lähtien hyttyskarkotteesta (tosin en usko sen hyödyttävän yhtään mitään) ja ostin jämäkät bikinit. Tavoitteena on nousta vedestä paljastamatta mitään ekstraa. Se tuntuu olevan välillä hieman hakusessa bikinien kanssa.
Koska menemme metsään vaeltamaan ja telttailemaan (lupasin jo kuvata tämän mukavuusalueen ulkopuolella olevan kokemuksen), pakkasin myös tarpeeksi löysät shortsit ja Pietarista ostamani verkkarit. Ensimmäistä kertaa elämässäni omistan kauniit verkkarit, niillä kehtaa olla julkisella paikalla. Otan myös makuupussin (kerta satun omistamaan sellaisen) ja Partioaitasta ostamani vaellussandaalit, en voisi enää kuvitella kävelemistä ilman kovia pohjia. Ja mitä tulee bilevaatteisiin, uskoisin kaverini tyrmäävän kaikki ehdotukseni ja änkevän mut todelliseen bilemekkoon.
Ehkä syksyn kuviot selviävät loman aikana ja saan paljon irti tästä kokemuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti