Holywood

Tavoitteenani oli nähdä todellista Serbiaa pääkaupungin ulkopuolella, joten lähdimme kolmen tunnin ajomatkalle katsomaan vesiputousta.

Kaksitoista tuntia myöhemmin olimme perillä.

Alfa Romeossa vietetyt tunnit opettivat paljon automatkustamisesta trooppisessa säässä, koska en tiennyt voivani hikoilla niin käsittämättömän paljon. Matkan varrella näin tulvan jäljet tuhoutuneissa maissipelloissa, virallisissa teissä (painotan sanaa virallinen, sillä ne olivat sentään ajettavassa kunnossa ennen tulvaa) ja silloissa. Vihdoin päästyämme tippukiviluolan pihaan, en tiedä kumpi oli kärsineempi, kuski vai auto.

Thö vesiputous

Näin elämäni yhden hienoimmista turistinähtävyyksistä, koska tuhansia vuosia vanha tippukiviluola oli pelkästään koossaan vaikuttava. Vesiputous oli rehellisesti sanottuna pettymys, koska sen ympärille oli rakennettu ravintola ja tulvan tuhoamaa tietä ei oltu korjattu. Tosin kaikki matkan aiheuttama kiukku ja tuskallisuus katosivat nähdessäni tulikärpästen konsertin. Pimeän välkkyvän metsän näkeminen oli koskettavaa, en olisi voinut pyytää hienompaa päätöstä päivälle.

Nuutuneina ja hikisinä palasimme taksilla Belgradiin.

Olen saanut mahdollisuuden tavata (etniseltä taustaltaan) erilaisia serbialaisia, kokea erilaisia tapoja ja vaikuttua äärimmäisestä ystävällisyydestä. Olen syönyt hunajaa kaverini poikaystävän kaverin tyttöystävän perheen kotona, keskustellut Venäjästä bussissa tapaamieni ulkomailla opiskelevien serbialaisten kanssa ja ollut monelle ensimmäinen suomalainen.

Tapaamani nuoret ja vanhemmat serbialaiset kysyvät aina samat kysymykset, heitä kiinnostaa tietää minkälaisena koen Serbian ja onko kuvani sotaisesta maasta muuttunut nähtyäni sen omin silmin. Järkyttävintä on ollut nähdä sodan ja pommitusten vaikutukset rakennuksissa, raajattomissa miehissä ja aikuistuneissa sodan lapsissa. Olen kuullut kokemuksia lapsen näkökulmasta, saanut Jugoslavian aikaista valuuttaa muistoksi ja ymmärtänyt tapahtumia heidän näkökulmastaan.

On todellinen sääli, kuinka Serbia on naapurimaiden varjossa turismin suhteen. Huolimatta heidän rajojensa erilaisesta tulkinnasta, en pidä sitä vääränä. Tulee viemään sukupolvia ennen kuin maa on jaloillaan, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi sitä tehdä heidän puolestaan. Tiedän palaavani tänne uudelleen, haluan nähdä paljon enemmän ja vain olla.

Kuin kotona Toskanassa, hehehhe.

Serbia menee sydämeen aitoudellaan ja erilaisuudellaan, koska tämä on kaukana Venäjästä ja lännestä. En osaa kuvailla mitä Serbia on, koska en ole koskaan kokenut mitään näin vaikuttavaa.

Uskon palaavani erilaisena ja hieman muuttuneena matkaajana, koska olen saanut olla osa taikametsää ja vuoria.