Grano

Mietin tavoitettani kuvaavaa lausetta istuessani epätodellisen nuhjuisen budapestilaisen hotellihuoneen sängyllä. 'Epätodellisen nuhjuinen' tarkoittaa tässä tapauksessa kuvien antamaa valheellista kuvaa ja palautteen olleen ilmeisesti aivan eri paikasta (tai sitten olen vain niin negatiivinen).

Tavallaan palasin juurilleni ajattelun suhteen ja mietin miksi halusin opiskella journalismia. Rehellisesti sanottuna tunsin elämäni valuvan hukkaan eläessäni niin tylsää tasaista elämää. Aamuisin oksetti ajatus työvuorosta ja lopulta, yt-neuvotteluiden ansiosta, pääsin irtautumaan tasaisuudesta. Jotenkin jännästi (tosin kaikkihan on jännää) multa kysytään "etkö sä halua lapsia?", varmaan koska olen 31-vuotias ja elämäni kohokohta oli uuden matkalaukun saaminen.

Loputonta vihreyttä. Hästäg Serbia

Mä haluan toteuttaa päässäni olevaa listaa ja sitten, vasta sitten, miettiä jotain syvempää. Olen siinä vaiheessa omaa henkistä tietäni, ettei mua ärsytä enää yhtään kuulla kommentteja tästä listastani. Mä en voi pelätä elämää tai jättää epätodellisilta kuulostavia tavoitteita vanhuuden katkeruutta odottamaan, joten yritän parhaani edistää oman listani toteutumista.

Serbia oli ehkä hieman out there, mutta se toi mukanaan aidon rakkauden maata kohtaan. En ole tuntenut sellaista kotoista tunnelmaa sitten Italian maaseudun. Tosin maaseutu oli aivan kuin kotona Italiassa ja ehkä siksi hullaannuin.
Yksi hienoimpia muistoja Umbriasta on auringonlasku vehnäpeltojen taakse. Silloin opin sanan grano (vehnä), vieläkin se merkitsee sitä ihmeellistä hetkeä, kun tajusin voivani rakastaa maata.

Monesti lähtemiseen tarvitaan luopumista ja tarpeeksi epätoivoa.

Ja se lause kuuluu: Mä haluan pelastaa seksiorjia.