 |
| Tiukka katse. Kuva Maija Stina Tamminen. ;) |
Kuvaajakaverini painosti vaihtamaan Facebookiin laittamani tittelin (yleinen henkilö), hänestä se kuulosti epäilyttävältä (halusi vaan sanoa maksulliselta) ja hän ehdotti tiedotusvastaavaa. Ehkä se on sellainen skitsofreenisesti kaikkialla oleva, huutava ja älyttömiin ideoihin uskova.
En oikeasti edes muistanut titteliä ja piti katsoa se Facebookista. Nyt näin tiedotusvastaavana(!) olen järjestämässä erilaisia tapahtumia ja vuoden tauon jälkeen kirjoitan juttuja.
Aivan räikeän lainaamisen kautta tuli Viikon vieras TIR:in nettisivuille. Otin idean Karjalan Sanomien takasivulta ja tavallaan jatkan vuosi sitten aloittamaani juttusarjaa. Rakastin takasivun täyttämistä ja nyt saan mahdollisuuden keksiä kiinnostavia aiheita nettisivuille. Halusin sulkea opiskeluihin liittyvän ympyrän pyytämällä ensimmäiseksi vieraaksi itselleni tärkeätä opettajaa. Hän näki potentiaalin ja palon tavatessamme ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten.
Jännää miten paljon opettaja voi vaikuttaa ammatilliseen kasvuun ja uskoon omaan tekemiseen. Ne harvat vitoset todistuksessani ovat hänen antamiaan, koska todella rakastin hänen opetustyyliään ja vaativaa asennetta. Muut vitoset tulivat sitten lakikursseista ja italiasta.
Oli kieltämättä aika karua valmistua työttömäksi ja hakea samoja työpaikkoja kavereiden kanssa. Pääsiäisenä jäin miettimään saamaani kommenttia omien työvuorojen tekemisestä ja loman pitämisestä kun huvittaa, koska haluan tehdä arkisin töitä ja kirjoittaa sängyssä hajuvedettömänä minänä. Se ihmisten ilmoilla kulkeva versio on sitten jotain aivan muuta. Ehkä siihen heräämiseen vaadittiin osaksi hakattu metsä ja ajatus lapsuuden leikeistä juuri siinä maantien kulmassa. Näin haastattelemaani entistä tv-toimittajaa ja nykyistä luennoitsijaa lainaten, pitää olla kaunis ja nuori pysyäkseen mediassa. Realistisesti ajatellen mulla on työvuosia 8-10, joten petaan alleni verkkoa opettamisesta.
Yhtenä tulevaisuuden tavoitteistani on turvatalo Karjalaan ja koska haluan tietää mitä sen on todellisuudessa, otin harppauksen unelmaani kohti. Hehkutan sitten ensi viikolla uusinta ideaani ja siitä tulee jotain niin mahtavaa. (Tämä aasinsilta turvatalosta on päässäni täysin looginen, mutta siitä enemmän myöhemmin.)
Olen ehdottomasti saanut takaisin kirjoittamisen kipinän ja lopetin itsesäälissä rypemisen. Suomen mediamaisema ei ollut mitä kuvittelin ja en nyt mene Venäjälle kolmeksi vuodeksi, joten piti keksiä jotain sisältöä elämään.
Pakko vielä tähän loppuun lisätä, että oli todella hienoa kuulla vuosikokouksessa sä olet NU:n yhdyshenkilö. Henkinen kyynel valui poskea pitkin. Turkulainen toimittajaopiskelija tietää NU:n. Se oli hieno hetki se.
