Lauantaina päivän kysymyksenä oli
Mitä sinä haluat luoda näistä olosuhteista käsin niillä resursseilla, jotka sulla on käytössä?
Kaverini oli kirjoittanut tämän kysymyksen antamaansa korttiin ja jäin todella miettimään sitä. Mikään kukkamäärä ei peittänyt alleen päässäni jo takonutta ahdistusta seuraavan siirron suhteen. En näe itseäni missään kesän jälkeen ja rehellisesti sanottuna en tiedä onko se huono vai hyvä asia. Sain kirjoittamisen kipinän takaisin haastaessani itseni kirjoittamaan englanniksi. Onneksi eräs kaverini editoi ja teksteissä on onneksi aina vähemmän korjattavaa. Tällä hetkellä en tarvitse mitään muuta, kaikki on mahdollista jo nykyisellä osaamisellani.
Järjestin viime viikolla toisen NU:n tapahtuman ja kuulin olevani hyvin sinnikäs yrittämisen suhteen. Mielestäni ei ole kauheasti vaihtoehtoja selviämisen suhteen, koska mikään ovi ei ole itsestään auennut. Pelottavinta on sen hetken eläminen, kun kaikki sujuu ilman kyyneleitä ja ponnisteluita. Olen lyönyt lukkoon kolme tulevaa NU:n tapahtumaa ja hieman vahingossa sopinut jo syksylle yhden puhujan. Uskon niin voimakkaasti NU:n menestykseen ja tapahtumien merkitsevän ammattia opetteleville toimittajille, etten voisi kuvitellakaan jättäväni hommaa kesken vähäisen kiinnostuksen takia. Tarjoilut eivät ole Suomen pankin luokkaa tai tilat kovin hulppeat budjetin ollessa nolla, mutta haluan uskoa oppimisen halun tuovan lisää porukkaa.
Opin hyvin paljon Afganistan-tapahtumassa, koska naistoimittajien kouluttaminen on arvokasta työtä ja haluan jonain päivänä tehdä samaa työtä. Tapahtuman ansiosta löysin itselleni tärkeän kontaktin kuvaajasta, joka on kiinnostunut samoista asioista ja hänen kauttaan sain Israeliin liittyvän kontaktin. Eteisessä käymäni keskustelun jälkeen elämäni sai uuden suunnan, ainakin ensi talven suhteen. Kun kaikkea tarpeellista tietoa ei vaan löydä Facebookista tai netin ihmeellisestä maailmasta, joskus pitää elämällä elää saadakseen sisältöä.
Odottaessani pesukoneen ohjelman päättymistä mietin ensi kevättä. Tarkalleen ottaen mietin miten pystyn myymään Nuorten Ulkomaantoimittajien yhdyshenkilön paikan seuraavalle. Oma tieni lähti melkein vuoden takaa ja tavoitteita oli kaksi: halusin Ulkomaantoimittajien yhdistyksen jäseneksi ja puheenjohtajan tietävän mun hengittävän. Idea NU:n perustamisesta lähti erään Tampereella vietetyn seminaariviikonlopun jälkeen, koska sain lopullisesti tarpeekseni monologista ja erilaisuudesta. Luonnostelin junassa NU:n paperille ja kirjoitin yöllä kahden sivun liiketoimintasuunnittelman tyylisen suunnitelman. Se lähettämäni maili alkoi sanoilla mulla on hieno idea...
Lupasin saada homman toimimaan ilman taloudellista tukea ja täysin omilla kontakteillani. Niitä kontakteja ei siis kauheasti ollut silloin helmikuussa, mutta päätin opetella verkostautumaan ja saada fanittamani toimittajat puhumaan tapahtumissa. Kaikki ei ole kevään mittaan mennyt täydellisesti tai suunnitelmieni mukaan, mutta opin paremmaksi ja mukautumaan tilanteeseen. Seuraavalla yhdyshenkilöllä tulee olemaan paljon helpommat oltavat, koska vuoden kuluttua on jo valmiina pohja.
Lopetan tämän postauksen seuraavaan sanontaan:
