“If pain must come, may it come quickly. Because I have a life to live,
and I need to live it in the best way possible. If he has to make a
choice, may he make it now. Then I will either wait for him or forget
him.”
―
Paulo Coelho,
By the River Piedra I Sat Down and Wept
Olen monesti hokenut muille ettei elämä ole hankalaa, siitä vaan tekee hankalan. Useiden kertojen ja lukemattomien tuntien etsimisen jälkeen löysin täydellisen pääaineen. Ironisinta tässä kaikessa on, että sitä voi opiskella Helsingissä. Vetoan kumminkin venäläiseen ajattelutapaan ja en kerro mitä haluan opiskella. Rehellisesti sanottuna olen saanut niin pahat kolhut käydessäni pääsykokeissa pääsemättä sisälle, joten haluan pitää tämän pääsykokeen siipeni alla ja olla kasaamatta ylimääräisiä paineita itselleni.
Ollessani entisten lukiokavereiden järjestämissä juhlissa, huomasin eläväni aivan erilaista elämää. Se oli aika hieno tunne. Mä olen täsmälleen samanlainen renttu, kuin yli kymmenen vuotta sitten. Puhun kielistä, matkustamisesta ja perheestä. Tietyt asiat eivät kai koskaan muutu, koska olen yhä erilainen.
Palattuani aikakoneen kyydistä baariin, Röökiksen ja Juoppiksen seuraan, sanoin Röökikselle vasta nyt tajuavani elämää. Mulle se ei merkitse mammalattea, vauvamasua tai avioliittoa. Ja se on mulle oikeasti fine. Hyvin monta kuoharia nauttinut Röökis vastasi mun muuttuneen aikuiseksi ja puhjenneen kukkaan. Se oli hieno hetki meidän ystävyydessä.
Sitä krapulaa sitten parantelin koko sunnuntain.
Yritän vain sanoa elämän olevan joskus todella suuri mysteeri ja täynnä ikäviä asioita, mutta asioilla on tapana aina onnistua. Se vaatii vain paljon yrittämistä ja asennevammaisuutta. Pietarissa tapaamani ukrainalainen toimittajaopiskelija sanoi mun mentoroinnin ja uskon hänen kirjoittamiseensa merkitsevän hänelle paljon. Yritän vain hieman säälittävällä tavallani rakentaa jotain uutta, korruptoimatonta ja modernia journalismia.
Ehkä on aika siirtyä ylemmälle tasolle tekemisen suhteen ja lähteä saavuttamaan listalle ilmestyneitä uusia tavoitteita. En olisi voinut jättää TIRiä parempiin käsiin ja sen tajuaminen vei liian monta kuukautta. Ero jostain rakkaasta sattuu ja sen ottaa aina henkilökohtaisesti. En olisi koskaan uskonut näkeväni lähtemistä hyväksyvämmästä näkökulmasta, mutta taisi olla jo korkea aika päästää irti vanhasta minästä ja hyväksyä muutos.
