Voimaannuttava räjähdys

Uskon voimaannuttavaan aggressioon. Oikeasti käytin sanaa viha, mutta aggressio kuulosti kommentoijan korvaan paremmalta.

Robin käyttää usein musta puhuessaan sanaa intohimoinen ja aina jaksan korjata sen hempeää sisältöä, koska en olisi intohimoinen rakkaudesta. Ainoastaan tuntemalla ja kokemalla negatiivisia asioita, pystyn löytämään itsestäni sen halun muuttaa tai muuttua. Hyvänä esimerkkinä uusi kannettavani, ilman edellisen lopullista sammumista en olisi viettänyt seitsemää tuntia hakaten WordPressiä (en tavoittanut sisäistä nörttiäni) tai syönyt Robinin ostamia Marianneja Adoben aiheuttamassa raivonpuuskassa.

Ehkä pinnani on vaan kireällä ja puran sen täysin typeriin asioihin. Ei se ole valkoisen (väri on tärkein seikka) koneen syytä, etten tiedä mihin menisin tai mitä tekisin. En rehellisesti sanottuna jaksa kuunnella yhdenkään ei-toimittajan uraneuvoja, koska en osaa enää vastata kohteliaasti ja teeskennellä edes jotenkin kiinnostunutta. En olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan olevani tässä ja ensi vuonna sanon varmasti saman.

Istuimme pitkällä lounaalla Robinin kanssa venäjänkielen kuvakirja välissämme. Se pysyi siinä koko keskustelumme ajan ja tavallaan oli osa sitä hetkeä. Sanoin tämän tilanteen olevan vain meidän hallittavissa ja ettei kukaan tule palkkaamaan meitä kotoa. Vaahtosin suuresta syyllisyydestäni ja Robinia taisi naurattaa loputon puheeni ilman nielemistä. Kerron kaikki idioottimaisimmat ideani aina Robinille ja Argentiinalaiselle, koska he osaavat löytää ongelmakohdat ja aukot. Sanoin heidän ja Marian olevan mulle tärkeitä ihmisiä, sillä he sanovat takaisin ja eivät mielistele mua. Robin nauroi nauramistaan ja lopulta itsekin nauroin tajuttuani sen kuulostaneen niin itsekeskeiseltä.

Venäjä, nykyajan orjuus ja median murros. Ah.

Eilinen oli monella tapaa rakas ja raskas päivä, ahdoin sen täyteen saadakseni aivoni kuormittumaan. Silti työnohjauksessa olin itkun partaalla, siitä on jo tullut ryhmäterapiaa ja se riistää kaikki kerrokset. Jäin miettimään miten käsittelen pettymystä ja siitä tullutta itseni syyllistämistä. Taisin huomaamattani paijata kolhiintunutta minääni ostamalla kuusi kirjaa kirjamessuilta. (Kuvassa olevien Into kustannuksen kirjojen lisäksi ostin kaksi hömppäkirjaa Sammakon myyntipöydältä.)

Lukeminen auttaa aina ja kirjat vaikuttavat henkisellä tasolla, jos sanat tulkitsee haluamallaan tavalla. Siitä syystä Alkemisti oli hyvin tärkeä kirja lukiessani sitä patjan päällä päivää ennen muuttoa. Kirjat ovat mulle hyvin tärkeitä, koska niiden kautta muistan tietyt elämäni hetket. Asuin vanhassa kivitalossa Krunikassa ja siinä istuessani tyhjässä asunnossa patjan päällä, annoin kirjan vaikuttaa ja muuttaa elämäni.

Tavallaan haen sitä samaa tunnetta ostamistani kirjoista, koska se hetki muutti niin paljon. Jos tällä hetkellä kuvailisin elämääni ja tunteitani kirjan nimellä, olisin ehdottomasti Mediaräjähdys.